1) Adventti

Adventin teemoja

Adventteja on neljä ja näillä sunnuntailla on neljä ulottuvuutta. Adventin neljää ulottuvuutta on tulkittu hieman erilaisilla tavoilla:

nöyrtyminen (adventus humiliationis),

kuninkuus (adventus glorificationis),

hengellisyys (adventus spiritualis) ja

pyhittyminen (adventus sanctificationis).

 

Nöyrtymisen adventti  Jeesus ratsastaa aasilla nöyrästi Jerusalemiin. Siten adventti liittyy kirkkovuoden keskukseen, palmusunnuntain ja pääsiäisen tapahtumiin. Joulu saa merkityksensä vain Kristuksen kärsimyksen, kuoleman ja ylösnousemuksen kautta.

Toinen adventtisunnuntai on kunnian adventti, jonka aiheena on Kristuksen tuleminen kunniassaan aikojen lopulla.

Kolmantena, hengen adventtina, puhutaan Johannes Kastajasta ja hänen kehotuksestaan katumukseen ja parannukseen. ”Raivatkaa autiomaahan Herralle tie.” Kysymys ei ole siis vain kerran historiassa tapahtuneesta asiasta, vaan Johannes kutsuu meitä yhä tänään tekemään tilaa Kristukselle (adventus spiritualis).

Neljäs adventtisunnuntai, pyhän adventin aiheena on ”Herran syntymä on lähellä”. Olemmeko valmiita ottamaan hänet vastaan. Koska päivän luonne on jäänyt vähän epäselväksi, sitä on selkeytetty omistamalla se Herran äidille Marialle

 

Adventin raamatuntekstit puhuvat Kristuksen tulemisesta neljässä merkityksessä 

Jumalan tuleminen ihmiseksi Jeesus-lapsessa,

Jeesuksen tuleminen lupausten täyttäjänä; kansansa keskelle,

Kristuksen tuleminen sanassa ja sakramenteissa seurakunnan keskelle ja ihmisten sydämiin

hänen tulemisensa kaikkeuden Herrana aikojen lopulla.

 

Godly Playn adventtikertomuksessa puhutaan toisella tavalla neljästä adventista

Profeettojen adventti

Pyhän perheen adventti (ovat matkalla Betlehemiin)

Paimenten adventti

Tietäjien adventti

 

Neljälle adventtikynttilälle on annettu myös toisenlaisia merkityksiä:

1. = toivon kynttilä, 
2. = rauhan, 
3. = rakkauden ja 
4. = ilon

 

Yleisiä teemoja adventtiin 

Aasi

Hoosianna-huudot (Herra auta, pelasta)

Kuningas tulee (Jerusalemiin, kerran kirkkaudessa aikojen lopulla, sinun sisimpääsi sanassa ja sakramentissa)

Kuninkuus / valtakunta

Tien raivaaminen: avatkaa portit (Vk 2)

vaatteet ja palmunoksat

Portti

Valmistautuminen

Odottaminen 
Kun Jeesus tulee, jotakin odotuksesta päättyy
Mitä sinä odotat/toivot

Adventista alkaa matka

Marian odotusaika

Siionin kuningas (Siionin tytär)

Daavidin poika

Riemullinen vastaanotto joka vaihtui pian syytöksiin

kynttilän valo: valon enentyminen

Kansan odotukset – meidän odotuksemme.

Adventti-kalenteri 
luukkujen avaaminen – salaisuuden tiivistyminen

Paasto

Minkälaisia ääniä kuulemme, kun kuningas saapuu:
Kavionkapse ja Hoosianna! -huudot vai huutavatko kivet (3 vsk)

Kaikkien aikojen tulevaisuuden kantaja on adventin symboli: odottava äiti

 

Adventti – rippileilille valmistettuja minisaarnoja

Adventti on odotuksen ja valmistautumisen aikaa. Odotamme joulua, Jeesuksen syntymää. Mutta emme odota jouten, vaan valmistaudumme myös siihen. Se käytännössä on joulusiivoamista, jouluruokien laittamista, joulukorttien kirjoittamista ja lahjojen hankkimista. Tässä ei ole kaikki valmistautumisesta. Adventtina valmistaudutaan myös sisäisesti. Hiljennymme tutkimaan joulun sanomaa ja merkitystä. 

Odottamisesta ja valmistautumisesta on kysymys myös täällä rippileirillä. Ensimmäisen (ensimmäisten) leiripäivän jälkeen odotetaan vielä, että minkälaista täällä leirillä lopulta on, mitä täällä tapahtuu, viihdynkö täällä. Lisäksi täällä odotetaan konfirmaatiopäivää. Sitä suurta hetkeä jolloin saa olla juhlan keskipisteenä ja sukulaiset tulevat katsomaan ja päivittelemään kuinka sitä ollaan kasvettu jo lähes aikuiseksi. 

Silloin konfirmaatiopäivänä seison kirkon alttarilla ja pappi kysyy, tahdonko osoittaa elämässäni sitä uskoa, johon minut on kastettu ja johon tämän leirin aikana olen tutustunut. 

Niin tämä leiri on valmistautumista myös tuohon hetkeen. Adventtina valmistaudumme Jeesuksen syntymään, että jouluna voisimme iloita siitä, että Jumala on tullut luoksemme, keskelle elämäämme. Täällä valmistaudumme konfirmaatiopäivään, että voisin iloita siitä, että Jumala tulee keskelle minun elämää. 

Rakas Jumala, anna minun muistaa kaiken leirin hälinän keskellä, että on kysymys minusta ja sinusta. 

 

Jeesus ratsastaa aasilla

Ani harvalla meistä lienee kokemusta aasilla ratsastamisesta. Joku teistä ehkä on ratsastanut hevosella. Tänä päivänä hevosvoiman ja lihasvoiman on korvannut moottorien tuoma voima. Meidän aikanamme Jeesus ei ehkä olisi kulkenut aasilla, vaan kukaties mopolla (pappatunturi). Se ei ole korkea arvoiselle herralle kovin hieno menopeli. Isot johtajat ja kuuluisuudet kulkevat pitkissä luodinkestävissä limusiineissa. Jos Jeesus olisi halunnut rehvastella ja osoittaa olevansa suuri johtaja, hän olisi tullut hevosvankkureilla ja suuren saattueen kanssa. Hän tuli kuitenkin vaatimattomasti aasilla ratsastaen. Häntä vastaanottamassa ei ollut virallinen vastaanottokomitea punaisen maton kanssa, vaan siellä olivat kylän lapset (ja muut uteliaat) riemunhuudoin heittäen vaatteita hänen eteensä. Ilman vaikeutta lapset ja vähäväkinen kansa näki hänessä suuren kuninkaan. Meidän presidentille naurettiin, kun hän kantoi väärän mallista kassia. Se teki hänestä muka liian paljon tavallisen turistin näköisen. Isojen johtajien pitää käyttäytyä heille sopivalla tavalla. 

Jeesus ei käyttäytynyt niin kuin odotettiin. Hän ei pitänyt suurta ääntä itsestään. Ne jotka kuvittelivat olevansa mahtavia, nauroivat hänelle. Mutta monet olivat ne jotka näkivät hänessä muutakin kuin halvan ulkokuoren. He näkivät siinä pelastuksen, jota he olivat odottaneet. He näkivät siinä Jumalan, joka puhui suoraan heidän sydämeensä. 

Adventti haastaa meitä tutkimaan sisintämme. Tunnistammeko me tavallisen oloisessa Jeesuksessa Jumalan, joka on tullut meitä lähelle, Jumalan joka rakastaa meitä niin paljon, että lähestyy meitä varoen satuttamasta. Vai annammeko me hänen kulkea ohitsemme, emmekä piittaa hänestä. 

Hän kuitenkin on meidän Herramme ja Jumalamme. Hän on tullut auttamaan meitä pimeydestä valoon, vankeudesta vapauteen, kuolemasta elämään. Siksi mekin saamme riemuiten huutaa: Hoosianna Daavidin Poika! Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä! Hoosianna korkeuksissa! 

 

Aasisaarna adventiksi

Evankeliumi kertoo, että Jeesus tarvitsi jotakin. Hän sanoi opetuslapsilleen tarvitsevansa aasia. 

Aasi on evankeliumissa mukana monessa muussakin kohden. Ainakin on ajateltu, että se oli Marian ja Joosefin ratsu, kun he lähtivät Nasaretista Jerusalemiin kirjoittautuakseen veroluetteloon, tai kun Jeesus syntyi, oli eläinten suojapaikassa aasi ja härkä. Samoin ratsuna toimi aasi, kun he pakenivat kuningas Herodesta Egyptiin. Ja nyt Jeesus haluaa ratsastaa Jerusalemiin aasilla. 

Jos on lukenut Nalle Puh -kirjoja, muistaa ehkä Ihaa-nimisen aasin. Siitä tietää myös, että aasi ei ole kovin älykäs, hienotunteinen tai muiden parasta ajatteleva eläin. 

Päinvastoin. Aasi on kaikkea muuta: itsekeskeinen, tyhmä ja tuittupää, sillä on kova ja paksu kallo, jonka sisälle ei järki uppoa. 

Mutta siitä huolimatta tällainen aasi kelpasi Jeesukselle. 

Kun me ihmiset ajattelemme rehellisesti itseämme, joudumme varmaan toteamaan, että mehän olemme tuon aasin kaltaisia, mutta ilman pitkiä ja karvaisia korvia. Me haluamme ajatella vain omaa parastamme. Haluamme muiden huomiota, mutta emme kuuntele muita, emme varsinkaan järkipuhetta. 

Mutta meitä lohduttaa tieto, että Jeesus tarvitsi juuri aasia. Jumala on luvannut olla meidän kanssamme joka päivä maailman loppuun asti. Tämä lupaus meille on annettu, silloin kun meidät kastettiin. Silloin me olimme niitä pikkuisia aasinvarsoja, jotka valjastettiin Herran palvelukseen. 

Hän tarvitsee meitä monenlaisiin asioihin. Ennen kaikkea siihen, että me kuljettaisimme häntä mukanamme minne menisimmekin. Hän saisi mahdollisuuden näkyä. Hän saisi meidän kauttamme tulla toisten ihmisten luokse, jotta hekin ottaisivat hänet iloiten vastaan omana kuninkaanaan. 

 

Portit auki (saarnavirtenä virsi 2:1,4,5, avaja porttis ovesi)

Kun kotiimme tulee tärkeä vieras, silloin odotuksenkin aika on tärkeää. Valmistamme kotiamme siivoamalla. Vieras otetaan niin hyvin vastaan kuin osataan. 

Adventti on myös odottamista ja valmistautumista. Me odotamme joulun vierasta, Jeesusta ja juuri hänelle valmistamme kotimme. 

Virressä 2 veisattiin porttien avaamisesta. Siinä on kysymys, että Herra tulee ja hänelle saamme avata portit (kaupungeissa oli ennen muuri ja portit olivat tarkkaan vartioidut. Viholliset pidettiin ulkona, mutta kun kuningas tuli koko kaupunki oli ottamassa vastaan, mikään ei saa estää kuningasta tulemasta kaupunkiinsa) 

Voimme avata hänelle kotimme portit. Kodin portit, jonka olemme hänelle juuri valmistaneet. Kodistamme voi tulla paikka, jossa Herra otetaan iloiten vastaan. Se on mieluisa paikka hänellä levähtää, jossa ei tarvitse tuntea itseään muukalaiseksi. 

Mutta saamme avata hänelle myös sydämemme portit. (Säe 4) Mitä se on? 

1) Se on sitä, että muistamme kuka tulee, ketä odotamme. Taivaan ja maan Herra, Kristus kuningas, Jumalamme. Saamme todellisen arvovieraan. 

2) Tutkimme itseämme, olemmeko valmiita ottamaan vastaan hänet, joka saapuu. Emme useinkaan voi sanoa, että olisimme hyvin valmistuneet. Se murehduttaa mieltä. Emme koskaan tunnu olevan tarpeeksi valmiita Jumalallemme. Kaikki mitä meillä on hänelle näyttää, tuntuu arvottomalta. 

3) Siksi rukoilemme ja käännymme Herran puoleen ja kerromme hänelle minkälaisia olemme. Kerromme vikamme ja puutteemme, pelkomme ja ahdistuksemme. 

4) Lopuksi kiitämme siitä, että hän tulee, pyydämme että osaisimme ottaa hänet oikealla tavalla vastaan. Että hän itse valmistaisi meitä. 

Herra tulee varmasti. Hän ei jää ulkopuolelle. Hän tulee portista sisälle sinunkin luoksesi. Mukanaan hän tuo rauhan, hyvyyden ja armon. 

 

Adventti – Avaja porttis 1. vuosikerta Matt 21:1-9

Alkuvirressä olemme laulaneet porttien avaamisesta. Tästä päivästä voi hyvin sanoa, että se on porttipäivä. Portti avataan johonkin uuteen. Avoinna oleva portti on paremman ja valoisamman tulevaisuuden alku.

Samalla kun me astumme adventin portista, me astumme joulun ajanjaksoon. Adventista alkaa joulun odottaminen ja joulun valmistaminen. Mutta astuminen adventin portista ei vie meitä vielä perille. Matkaa joulun iloon on tehtävä vielä monen portin kautta. Me valmistamme kotimme ja itsemme suurta vierasta varten.

Lapsille nuo portit ovat adventtikalenterin luukkuja. Kalenterin luukku kerrallaan kuljetaan joulun salaisuutta lähemmäs. Luukkujen takaa paljastuu jokin sellainen asia, joka tekee joulun todellisemmaksi. Jännitys tiivistyy viimeisten luukkujen kohdalla. Ja vasta viimeisen luukun avattua olemme perillä ja joulu on käsillä.

Raamatun tekstissä ei kuitenkaan kerrottu joulukalenterin pikkuruisista luukuista, vaan suuresta portista, joka aukaistaan. Portti on keskellä vahvaa muuria. Portti johti muurin ympäröimään kaupunkiin. Tällaisia kaupunkeja ei ole Suomessa lainkaan. Mutta maassa, jossa Jeesus asui kaupungit olivat muurien ympäröimiä. Se oli tapa suojautua vihollisilta ja rosvojoukoilta. Päivisin ihmiset kävivät muurin ulkopuolella pelloillaan töissä. Illalla he tulivat takaisin. Kun kaupunki hiljeni ja portit suljettiin. Portin ovet olivat vahvat ja muurin läpi kulkevassa portissa oli monia ovia.

Jerusalemin kaupunki oli joutunut avaamaan porttinsa valloittajalle. Vieras valtakunta oli kuitenkin murtautunut sisälle kaupunkiin ja ottanut siellä vallan. Niinpä kansalaiset odottivat kuningasta, joka vapauttaisi kansan sortajasta.

Oli myös toisenlaisia vihollisia. Heitä vastaan oli vaikeampi suojautua. Nuo viholliset olivat köyhyys, velkavankeus, sairaudet ja tuomarien epäoikeudenmukaisuus. Tällaiset viholliset eivät tulleet muurien ulkopuolelta vaan muurien sisältä. Käytännössä se tarkoitti sitä, että rikkaat sortivat köyhempiä ja saattoivat heidät tukalaan asemaan. Niinpä köyhä osa kansasta, odotti erityisesti sellaista kuningasta, joka toteuttaisi oikeudenmukaisuuden kansalaisten kesken.

Jeesus oli tuo kauan kaivattu kuningas. Jeesus on Rauhanruhtinas, joka tulee adventtina meidän keskellemme. Hän haluaa poistaa sen vihollisen, joka on tullut ulkoapäin. Hän haluaa poistaa myös sen vihollisuuden, joka on sisällä päin. Hän tuo rauhan ihmisten ja Jumalan välille. Hän tulee rakentamaan rauhaa myös ihmisten kesken. hän tuo oikeudenmukaisuuden heikoille ja sorretuille.

Tänään me olemme kulkeneet adventin portista sisälle. Se tarkoittaa sitä, että olemme aloittaneet valmistautumisen jouluun, Jeesuksen saapumiseen. Me teemme hänen tulemistaan varten tien kuntoon ja jätämme hänelle portin auki. Tuo portti, jonka jätämme Jeesukselle auki, ei ole kirkon portti. Se on portti sisimpäämme.

 

Adventti – Tuli ilta ja tuli aamu

Tulee ilta ja tulee aamu. Minusta on hienoa Raamatun lehtien alkusivuilla huomata että sielläkin suurten luomistapahtumien lomassa tulee ilta ja yö. Kaikki tapahtuu siinäkin levon rytmittämänä. Luomikertomus ei ole tehokkuuden esittelyä.

Kirkko uskoo, että Kristuksessa on alkanut uusi luominen. Se mitä Jeesus on saanut aikaan, on jotakin niin suurta, että puhumme uudesta luomisesta.

Vanha väistyy syrjään ja uusi astuu tilalle. Ja tämä uusi on vanhaa monin verroin mittavampi ja täydellisempi. Vanha kuluu, katoaa ja vaipuu hautaan, mutta se mikä on uutta kestää ikuisesti. Kristuksen pelastustyön tähden me olemme uusia luomuksia.

Mutta tästä uudesta luomisesta ei ole paljon vielä näkyvissä. Siitä on vasta pieni kynttilän liekki näkyvissä. Sen ilmeneminen on vielä heikkoa.

Silti tänäkin iltana me sytytämme tuon yhden kynttilän. Se voi siksi muistuttaa meitä siitä liekistä, valosta, joka on sisällämme. Uuden luomisen vastustamatonta valoa. Se on vielä heiveröinen liekki.

Se valo odottaa kasvuaan. Mitä enemmän me opimme tuntemaan Jumalaa, mitä enemmän hänen tahtonsa tapahtuu meidän elämässämme, sitä kirkkaammaksi tuo valo käy.

Mutta tämä kaikki ei tapahdu suurella pauhinalla, vaan niin kuin ensimmäisessäkin luomisessa. Tuli ilta, tuli yö. Iltaisin rauhoitumme, hiljennymme ja sytytämme kynttilän.

Siinä illan hiljetessä me avaamme sydämemme portit jumalalle, Kristukselle, luojallemme. Hän saa tulla sisimpäämme se on hänen asuntonsa, hänen lepopaikkansa, jonka hän on omin käsin tehnyt. Se on hänen uusi luomistekonsa ja sitä huonetta hän meissä kaunistaa, rakastavalla läsnäolollaan.

Avaa sinäkin sydämesi portit ja ovet. Anna kunnian kuninkaan hengähtää luonasi. Anna hänen tuoda sisimpääsi sitä valoa, joka kestää ikäisesti silloinkin kun silmillemme valo sammuu.

 

Adventin neljä kynttilää

lauluehdotus: pieni liekki (tai) nyt sytytämme kynttilän Vk 13

Neljään adventtisunnuntaihin kuuluu neljä adventtikynttilää. Sen kaikki tietävät. Kynttilä kerrallaan sytytetään adventin edetessä. Adventtikynttilät ovat kuin joulu-kalenteri, jossa on vain neljä luukkua. Tiesittekö, että kullakin kynttilällä on oma merkityksensä. Ne ovat toivon kynttilä, rauhan kynttilä, rakkauden ja ilon kynttilät.

Kun sytytämme toivon kynttilän tai rauhan kynttilän, tarkoitus ei ole vain polttaa kynttilää, vaan valmistaa itseämme siihen toivoon, rauhaan, rakkauteen ja iloon, jota joulun Herra edustaa.

Sytytä 1. kynttilä: toivon kynttilä. Ensimmäinen kynttilä virittää meissä toivon ja odotuksen. Täydelliseen pimeyteen syttyi ensiksi pieni valo, toivon kipinä. Jotakin äärimmäisen hyvää on edessäpäin. Me käymme sitä kohti toiveikkain ajatuksin. Toivo voittaa synkimmän pimeyden. Toivo saa liikettä lamaantuneisiin jäseniin. Keskeytynyt matkanteko saa uutta puhtia. – valon määrä kasvaa odotuksen kestäessä.

Sytytä 2. kynttilä: rauhan kynttilä maailma kaipaa rauhaa. Sotia, vihamielisyyttä, sortoa jopa kidutusta on monessa eri maailman kolkassa. Sytyttäessämme tämän kynttilän rukoilemme rauha maailmaan, rukoilemme väkivalan loppumista. Adventti-kynttilänä rauha tarkoittaa edellisen lisäksi sisäistä rauhaa ja rauhoittumista, kun valmistaudumme joulun viettoon. Näin se on levottomuuden vastakohta. Se voisi merkitä myös aselevon tekemistä perheenjäsenten ja ystävien kesken. Lopetetaan riidat, haukkumiset ja nimittelyt ja tehdään sovinto.

Kaikkein eniten rauha tarkoittaa rauhanruhtinasta. Todellinen rauha ei tule meidän rauhoittumisen ja hiljentymisen seurauksena. Todellinen rauha tulee vain siitä tietoisuudesta, että Jumala itse on solminut rauhan meidän kanssamme Jeesuksen ristinkuoleman tähden. Se on rauha jonka Jeesus meille antaa.

Sytytä 3. kynttilä: rakkauden kynttilä – Kynttilä ja rakkaus ajatuksissamme liittyvät usein romanttiseen rakkauteen. Rakastavaiset viihtyvät kynttilänvalon ääressä. Rakkautta ja rakastavaa mielenlaatua meidän sopii osoittaa omaa pientä elinpiiriä laajemmalle. Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Rakkaus, johon kynttilä viittaa liittyy erityisesti Jumalan uhrautuvaan rakkauteen. Se alkaa siitä, että Jumalan Poika syntyy ihmiseksi maailmaan. Siihen rakkauteen meitä adventti valmistaa

Sytytä 4. kynttilä: ilon kynttilä – neljännen kynttilän kohdalla joulu on jo lähellä. Enkelien viesti vastasyntyneestä Vapahtajasta kertoi suuresta ilosta. Jumala haluaa johdattaa meidät iloon. Tämä ilo syntyy Jumalan tuntemisesta. Mitä läheisemmin tunnemme Jumalan sitä suuremmaksi ilomme käy.

Toivomme, että tämän riparin aikana, jotakin näiden liekkien valkeudesta jäisi teidän rintaanne. Me voimme olla sytyttelemässä kynttilöitä, mutta teidän itsenne on vartioitava sitä hentoa liekkiä.

1 kommentti

Yksi vastaus artikkeliin ”1) Adventti

  1. Päivitysilmoitus: 1. adventtisunnuntai – Sydämen asialla

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s